Itämeren historia – Baltian jääjärvestä Itämereksi

Itämeri on muihin meriin verrattuna varsin nuori, mutta sillä on takanaan erittäin kirjava historia. Jotta Itämeren ainutlaatuisuuden voi todella ymmärtää, on tärkeää katsahtaa myös menneisyyteen. Itämeren kehittymisen pitkä historia ulottuu miljardien vuosien taakse. Useat ainutlaatuiset erityispiirteensä se on saanut kuitenkin vasta viimeisten kymmenien tuhansien vuosien aikana.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Itämeren altaan muodostuminen alkoi jo miljardeja vuosia sitten mannerlaattojen liikkuessa ja Fennoskandian kallioperän muotoutuessa. Perustan muodostama peruskallio on muokkautunut luonnonvoimien mukana, ja hyvin olennaisessa osassa Itämeren syntymisessä oli viimeinen jääkausi, jolloin kilometrejä paksu jää painoi maaperän lommolle. Jään painon hellittäessä meri alkoi muotoutua ja tämä maankohoaminen jatkuu edelleen.

Baltian jääjärvi 13 000 vuotta sitten

Mannerjään sulamisvedestä syntynyt makeavetinen Baltian jääjärvi oli todellisuudessa hyvin pieni järvi, joka kattoi aluksi käytännössä ainoastaan nykyisen Itämeren eteläosat. Se kasvoi hiljalleen jäätikön perääntyessä ja oli suurimmillaan noin 11 000 vuotta sitten, jolloin jäätikön reuna oli vetäytynyt Etelä-Suomen rannikolle. Tuolloin jäätikkö kuitenkin juurtui pitkäksi ajaksi paikoilleen, ja tämänkin jälkeen liike tapahtui vuorotellen vetäytymällä ja etenemällä ilmaston mukaan. Tämä epätasainen liike synnytti upeat reunamuodostumat, Salpausselät, sekä Etelä-Suomen savi- ja hiesualueet.

Yoldianmeri

Jäätikön edelleen sulaessa Baltian jääjärven vesi onnistui murtautumaan eteläisen Ruotsin matalan kannaksen läpi. Laajan salmiyhteyden avautuessa jääjärvestä Atlantin valtamereen, Itämeren altaaseen alkoi virrata suolaista merivettä. Näin jääjärvestä tuli meri, joskin jäätiköiden sulamisvedet laimensivat suolapitoisuuden alhaiseksi. Edelleen voimakkaan maankohoamisen takia salmiyhteys kapeni ja madaltui nopeasti. Yoldia-vaihe sai nimensä tuolloin yleisen Yoldia arctica -simpukkalajin mukaan.

Ancylusjärvi

Voimakkaan maankohoamisen seurauksena Keski-Ruotsin salmiyhteys Närkensalmen kautta lopulta katkesi noin 9500 vuotta sitten. Näin merestä tuli jälleen järvi, joka oli todennäköisesti aluksi laskujoeton umpijärvi. Ancylusjärvi tulvi laajasti erityisesti etelärannoilleen, jossa järven pinta nousi jopa yli 50 metriä. Järven kallistuessa etelään päin syntyi laskujoki Juutinraumaan.

Litorinameri

077d1f6c099b508d9baee8f1db5e173aJääkauden päättyessä lopullisesti noin 8000 vuotta sitten valtamerten pinta nousi nopeasti. Saavuttaessaan Tanskan salmien korkeuden, syntyi uomia, joiden kautta suolaista merivettä alkoi virrata makeaan Ancylusjärveen. Historiassa palattiin jälleen järvestä takaisin mereksi. Tuolloinen vedenvaihtuminen Pohjanmeren kanssa oli laajan vesiyhteyden ansiosta tehokasta ja meren suolapitoisuus oli nykyistä korkeampi. Tästä syystä Litorinameren aikana Itämeren altaaseen vaelsivat myös useat suolaisen veden eliöt. Myöhemmin veden muuttuessa makeammaksi monet näistä eliöistä jättivät meren kokonaan. Tunnettuna esimerkkinä on grönlanninhylje, joka oli yleinen näky Litorinameressä, mutta suolapitoisuuden vähentyessä se vieraantui merestä.

Litorinameri lainasi nimensä suolaisessa merivedessä viihtyvältä litorinakotilolta. Kotiloa esiintyi Litorinakautena laajasti koko Itämeren alueella, mutta nykyään meriveden ollessa huomattavasti laimeampaa se ei viihdy erityisemmin Itämeressä.

Itämeri nykyään

Monien määritelmien mukaan Itämeri elää edelleen Litorina-jaksoa. Virallisesti kuitenkin tällä hetkellä Itämeri on ns. Limneamerivaiheessa, joka alkoi noin 4000 vuotta sitten. Edelleen jatkuva maankohoaminen tekee Itämerestä pinta-alaltaan hiljalleen pienemmän. Samalla myös tärkeät Tanskan salmet ahtautuvat ja suolaveden virtaaminen Itämereen käy aina vain harvemmaksi. Historian aikana vaihdelleet makean ja suolaisen veden vaiheet ovat aiheuttaneet kautta aikojen Itämeren eliöille suuria sopeutumishaasteita. Osittain tästä, sekä nuoresta iästä johtuen Itämereen ei olekaan kehittynyt varsinaista omaa eliökantaa, vaan sinne ovat löytäneet tiensä sekä makean että suolaisen veden lajit.

Itämeren suojelu on ollut viimeisten vuosien aikana pinnalla keskusteluissa – Itämeri ei voi hyvin. Se muuttuu ja muutokset asettavat haasteita alueen väestölle. Lukuisat kansainväliset ja kansalliset suojelusopimukset linjaavat erinäisiä periaatteita ja keinoja rakkaan Itämeren suojelemiseksi. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä on hankala ennustaa. Jokainen voi kuitenkin osittain omilla valinnoillaan auttaa säilyttämään tärkeän Itämeren puhtaana ja elinvoimaisena.

Post A Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *