Itämeren suojelu – ennen ja nyt

Huoli Itämeren tilasta ei ole suinkaan uusi ilmiö, vaikka erityisesti kuluneen vuosikymmenen aikana se onkin ollut pinnalla keskusteluissa. Kantansa ovat ilmaisseet niin poliitikot ja järjestöt, kuin tavalliset kansalaisetkin. Itämeren suojelulla on takanaan yli 40 vuoden historia, jonka aikana erilaiset sopimukset, ohjelmat ja säädökset ovat pyrkineet kukin osaltaan turvaamaan ainutkertaisen Itämeren säilymisen terveenä.

Itämeren suojelukomissio – Helcom

HELCOM_SBS-logo_rgbItämeren suojelun historia alkoi käytännössä vuonna 1974, jolloin perustettiin Itämeren suojelukomissio, Helcom. Taustalla oli jo pitkään kytenyt huoli Itämerestä, mutta kasvava tietoisuus Itämeren ympäristöongelmista toimi Helcomin perustamisen lopullisena alullepanijana. Helsingin sopimus velvoittaa kaikkia Itämeren valtioita vähentämään ravinnekuormitusta, suojelemaan meriluontoa ja toimimaan lajien monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Sopimus tuli voimaan vuonna 1980, mutta se uusittiin 1990-luvun merkittävien poliittisten muutosten seurauksena, mm. Neuvostoliiton hajotessa, vuonna 1992.

Ponnisteluista huolimatta Itämeren maat eivät ole onnistuneet tavoitteessaan puolittaa Itämeren ravinnekuormitusta. Itämeren suojelukomissio on laatinut vuosien saatossa useita erilaisia suosituksia. Haasteita suositusten toteutumiseen käytännössä ovat tuoneet mm. päällekkäisyys EU:n yhteisölainsäädännön kanssa sekä suositusten juridinen luonne: jäsenvaltiot eivät ole lain puitteissa velvollisia noudattamaan suosituksia, vaan niiden toimeenpano on ollut vapaaehtoista.

Kenties yksi myönteisimmistä aikaansaannoksista on kuitenkin Itämeren ympäristöongelmien tuominen laajasti yleiseen tietoon. Tämä on osaltaan edistänyt suojelumyönteisyyttä ja erinäisten valtiokohtaisten suojeluohjelmien syntymistä.

EU-lainsäädäntö

EU:n yhtenäinen vesipolitiikka on mahdollistanut koko Itämerta valuma-alueineen koskevan tavoite- ja toimenpideohjelman kehittämisen. Ympäristödirektiivit muodostavat Itämeren suojelun vankan säädösperustan. Yksi merkittävistä taitekohdista EU:n vesipolitiikan osalta tapahtui 1990-luvulla, kun siirryttiin aiemmin lähinnä päästöihin kohdistuvista lainsäädännöstä puitelainsäädäntöön, joka kattaa kokonaisvaltaisesti vesistöalueiden käyttöä ja hoitoa koskettavat toimenpiteet.

EU:n lainsäädäntökeinoista merkittävimpiin kuuluu vuonna 2000 voimaan tullut vesipuitedirektiivi, jonka avulla pyritään rannikkoveden tilan parantamiseen. Vesipuitedirektiivi edellyttää huolellisten kokonaisvaltaisten vesistöalueiden hoitosuunnitelmien laatimista, jossa huomioidaan sekä alueen ympäristöpaineet että niiden vaikutukset veden laadun ja vesiekosysteemin osalta. Suomessa ensimmäiset vesienhoitosuunnitelmat hyväksyttiin vuonna 2009 , ja nykyiset suunnitelmat hyväksyttiin jatkumaan aina vuoteen 2021 saakka.

Järjestöjen osuus

Lukuisat eri organisaatiot ovat myös kantaneet kortensa kekoon Itämeren suojeluasioissa. Vuonna 1991 perustettu Itämeren kaupunkien liitto (UBC) toimii aktiivisesti kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen edistämiseksi.

Suomen WWF on sisällyttänyt ohjelmaansa Itämeren suojelun aina sen perustamisvuodesta (1972) saakka. Kansainvälisesti Itämeri on ollut WWF:n suojelukohteena 1990-luvulta alkaen. Itämeri kuuluu WWF:n määrittelemien 200 arvokkaimman luonnonmaantieteellisten alueiden joukkoon. Maailman luontosäätiöllä on oma Itämeri-ohjelmansa, joka pyrkii turvaamaan terveen ekosysteemiin vaikuttamalla aktiivisesti päättäjiin, ottamalla osaa erilaisiin tutkimuksiin sekä toimimalla itse kentällä.

Yksi merkittävä esimerkki yksityisten henkilöiden sitoutumisesta Itämeren suojeluun on John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri -hanke, joka sai alkunsa kansalaisaloitteesta vuonna 2005. Hanketta pidetään merkittävänä Itämeren suojelun kannalta, sillä se aloitti omalla tavallaan uuden aikakauden suojelussa: yksityiset henkilöt ja suomalaiset yritykset omaksuivat aktiivisen asenteen Itämeren suojelua kohtaan. Kansalaisyhteiskunnalla on kuitenkin vielä parantamisenvaraa. Tiedonvälityksen lisääminen on tärkeää ja samalla kansalaisten tulisi tiedostaa paremmin omat toimintamahdollisuutensa.

Post A Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *